Motivaatiopohdiskelua

Vihdoinkin hieman enemmän sisältöä! Olen pantannut ajatuksiani tästä aiheesta jo melko kauan aikaa, joten nyt kun on vähänkin pidempi hetki kirjoittaa, niin ajattelin yrittää pukea nämä ajatukseni treenimotivaatiosta sanoiksi. Osittain olen kirjoittanut tästä aiheesta jo aikaisemminkin, mutta ajattelin ottaa asian uudelleen esille. Puhun tästä aiheesta nyt myös siksi, että minulla on varsinkin näin syksyisin kun alkaa olla kylmää ja jatkuvasti pimeää, vaikeampaa pitää motivaatiota yllä...Mikä siis motivoi treenaamaan ja auttaa jaksamaan?

Itse olen huomannut, että mitä enemmän kehitystä näkee, sitä enemmän motivaatiota on jatkaa treenaamista. Tämä on varmasti monille tuttu juttu, mutta on jännä huomata, kuinka itse reagoi siihen. Tämä kuulostaa nyt varmasti ihan väärältä joidenkin korviin, mutta hauskinta oli kun olin viime viikolla illalla yksin kotona - satoi vettä, oli kylmä ja pimeää ja ja ja...Vakuuttelin itselleni, että vaikka en ollut käynyt pariin päivään treenaamassa, ei minun tarvitsisi lähteä nytkään, koska minua paleli ja väsytti ja ilmakin oli sellainen kun oli. Vaihtaessani löhövaatteita päälle, vilkaisin itseäni peiliin ja totesin, että vatsapalikat oli hyvin esillä. Innostuin siitä niin, että päätinkin vaihtaa treenivaatteet päälle ja vetaista edes pienen kahvakuulatreenin kotona. Ensimmäinen ajatukseni peiliin katsoessa oli, että hei, nyt näytät hyvältä - pidä toi! Ja se oli se syy, joka sai mut sillä hetkellä tarttumaan siihen kahvakuulaan ja väsymyksestä ja palelusta huolimatta vetämään treenin.

Mutta peiliin tuijottaminen ja sen perusteella treenaaminen on liian lyhytjänteistä. Ulkonäkö on tottakai monille yksi niistä tärkeimmistä syistä treenata, mutta mielestäni se ei saisi olla se ainoa syy. Mitäs sitten, kun olet saavuttanut unelmavartalosi ja näytät mielestäsi hyvältä - loppuuko motivaatio siihen? Olen huomannut työni parissa, että monet nuoret naiset eivät vielä ajattele treenaamisen muita vaikutuksia ja hyviä puolia kuin sitä upeaa vartaloa. Ei pitäisi unohtaa, että urheilu edistää myös kokonaisvaltaista terveyttä ja hyvinvointia. Esimerkiksi sairaalahoidossa ihmiset, joilla on enemmän lihasmassaa, selviytyvät tutkimusten mukaan nopeammin hoidosta kuin ihmiset, joilla on heikompi fyysinen kunto. Ehkä nuorena on vaikea ajatella vielä terveyttä edistäviä vaikutuksia ja sitä kuinka pitkäjänteistä urheilun tulisi olla, mutta treenaamiseen kannattaisi hakea motivaatiota myös esimerkiksi omasta terveydestä. Se olisi hieman pidemmän päälle motivoivaa verratuna siihen ulkonäköpainoitteiseen motivaatioon.

En siis väitä, että ulkonäkö ei saisi motivoida. Onhan se hyvä motivaattori. Minullekin. En voi väittää, ettenkö olisi välissä erittäin mielissäni siitä, mitä olen saanut salilla aikaan. Ei minun tarvitse (enää) huolehtia vatsamakkaroista ja lättänästä takapuolesta - olen tyytyväinen ja viihdyn oikein hyvin omassa vartalossani. Mutta minulle henkilökohtaisesti ulkonäkö ei ainakaan riitä pitämään motivaatiota yllä. Tuskinpa joka kerta väsyyneenä ja kylmissään treeni-intoa nostattaa omien vatsalihasten tuijottominen peilistä ;D Ei todellakaan. No mikäs muu sitten?

Rehellisesti sanottuna, mulla on niitä uusia saavutuksiakin enemmän motivoinut se, miten olen huomannut treenin vaikuttaneen omaan arkeeni. Yleisesti ottaen fyysinen vointi on hyvä ja tunnen jaksavani tehdä paljon enemmän asioita päivän aikana. Sekin on hienoa, että sporaan juostessa, niin kuin aika useasti teen, ei tarvitse hengästyä ja sitten koko matkan ajan tasoitella hengistystä. Mun treeni/työ/koulukassi, joka painaa noin 8-10kg ei tunnu enää niin pahalta kantaa kuin joskus ennen. Oikeastaan se ei tunnu enää oikein miltään. Remontoidessa vanhaa asuntoani totesin, että voimasta ja kestävyydestä oli erittäin paljon hyötyä remonttireiskan hommissa. Ei tarvinut miehiä huudella paikalle kantamaan tavaroita :) Ja mikä parasta, kauppakassien kantaminen kotiin ei tunnu enää yhtään miltään! Kauppakassien kantaminen oli joskus mun ihan N.1 inhokkihommaa.

Että sellaista. Toki motivoin itseäni myös erilaisilla tavoitteilla ja ne ovatkin aika pitkälle auttaneet treenimotivaation ylläpitämisessä. Joskus kun motivaatio on aivan hakusessa, sovin treenit esimerkiksi jonkun kaverin kanssa. Jos on sopinut ystävän kanssa yhteisistä treeneistä, on kynnys niiden perumiseen paljon korkeampi kuin suunnitellessa yksin omia treenejä. Tosin kaikilla tämäkään ei päde, olen huomannut :) Mikä sinua motivoi? Mikä auttaa jaksamaan ja paiskimaan töitä?